Rakveren näyttelyreissu, osa 1

Pakkasin Kepposen ja Koistisen, poimin kyytiin Anun ja kääpiöbullterrieri Myrtin, ja niin suunnattiin auton nokka taas kohti Rakverea. Vuosi sitten olimme ensimmäistä kertaa, ja koska reissu oli silloinkin varsin miellyttävä, ei tätä uutta reissua päättäessä juuri tarvinnut epäröidä. 

Maisema hotellin ikkunasta oli synkän kaunis

Koistinen lähti vain seuranaiseksi pentuluokkaan, mutta tähtäimessä oli Kepposelle metsästää serti, ja sama tähtäin oli Myrtilläkin. Aiemmista tuloksista johtuen, nämä yhdet sertit molemmilta vaadittaisiin Viron muotovalion arvoon. 

Jo totuttuun tapaan olimme valinneet lautaksemme Tallinkin, tosin tällä kertaa lähdimme jo aamun ensimmäisellä laivalla. Mukavampi ajella valoisan aikaan, ja jää hyvin rauhoittumisaikaa siihen perjantai-iltaan. 

Matka perille meni varsin mainiosti, ei ollut mitään ongelmia matkan varrella. Majoituspaikaksemme olimme valinneet Villa Theresan, jossa yövyimme myös vuosi sitten. Aivan ihana, erittäin koiraystävällinen hotelli hyvällä ravintolalla, kohtuullisella hinnalla ja loistavalla sijainnilla! Todella lämpimästi suosittelen kaikille Rakveren matkaajille.

Myrtti, Kepponen ja Koistinen

Alkujaan hieman jännitin, miten Kepposen hieman ärhäkkä, sekä Koistisen ja Myrtin leikkisän vauhdikkaat persoonat mahtuvat yhteen hotellihuoneeseen, mutta kaikki sujui enemmän kuin loistavasti, jopa yöllä tytöt olivat melko rauhassa, vain pientä liikuskelua oli välillä havaittavissa. 

Lauantaina sitten suuntasimme aamiaisen jälkeen parin miuutin ajomatkan näyttelypaikalle, ja vaikka pysäköintitilaa ei loputtomasti tuolla ole, oli varhain saapuessa tilaa vielä hyvin jäljellä. Valkoisiapaimenkoiria oli suht perusmäärä, Koistinen ainoana pentuna, kaksi urosta ja kaksi narttua. Samasta sertistä Kepposen kanssa kilpailemassa oli valioluokan pitkäkarvainen narttu, jonka olin olettanut lauantain sertin nappaavankin. 

Koistinen ei esiintynyt ihan totuttuun tapaan, vaan oli melkoisella pomppelishyppelistuulella. Seisominen sentään sujui ja hampaatkin saatiin katsottua, ja kunniapalkinto irtosi ja Koistinen oli sen myötä rodun paras pentu. 

Sopu sijaa antaa! Minä alimmaisena

Kepposella puolestaan oli oikea hienon esiintymisen päivä, ja omien odotusteni vastaisesti jolkotteli lopulta rodun parhaaksi kera sertin. Voi minun riemuani, hyvä etten haljennut! Sieltä se tuli se toivottu serti, eikä sunnuntaiksi jäänyt enää jännitettävää. Minun kaunis Kepponen <3

Myrtillä ei valitettavasti lauantaina oikein tuuri käynyt, vaan oli muka turhan pienipäinen venäläistuomarin mielestä. Mokoma puusilmä ei ymmärtänyt toisen kauneutta!


Loppuilta menikin leppoisasti kirsikkasiideriä lipitellen, hotellin ravintolassa syöden ja rentoutuen. Tytötkin pääsivät tammilehtoon irroittelemaan. 








Esiintymässä Kustom Karake's Serial Killer
Tuomari Tomasz Borkowski

Well xxxx puppy female, jumpy, playfull, a little high on legs yet, nice narrow long head, good topline, a bit straight in front, enough spacy chest, nice dense coat, well pigmented, typical effective paraller in movement, a bit turning out when standing in front.  


PEN7-9kk KP PEK1 ROP -pentu

*******

Esiintymässä Kustom Karake's True Banshee Queen
Tuomari Tomasz Borkowski

Nice xxx, elegant with nice ears and head, good topline, enough spacy chest, well ribbed, good fingers, typical cream colour with good condition very short dense coat, enough efficient in movement, well presented. 


AVO ERI AVK1 SA PN1 ROP EE MVA

VSP Born To Win White Pirat - ROP Kustom Karake's True Banshee Queen