Voi Koisti...

Potilas Koistinen

Tänäviikonloppuna oli kauan odotettu messariviikonloppu, jonne Koistisenkin piti osallistua lauantaina ja sunnuntaina. Kohtalo kuitenkin puuttui ikävästi peliin, kun Koistinen teloi itsensä.

Päästin Koistisen pennun kanssa ulos piipahtamaan ja ihmettelin kyllä vähän, kun Koistinen palasi takaisin ovelle kovinkin pian ja hieman vaisun oloisena. Koisti meni kuitenkin sohvan viereen pötköttelemään ihan normaalisti, joten en epäillyt sen kummempia


. 

Lopputulos

Kohta oli kuitenkin aika mennä pesemään Koistista, jolloin kipeä totuuskin paljastui. Aloin suihkuttelemaan koira parkaa, joka jo kohta vinkaisi varsin kauhuisasti, jolloin huomasinkin ammottavan haavan reidessä. Apua!

Siitä sitten koipi tiiviseen pakettiin yön ajaksi. Koska oli kuitenki jo ilta, eikä haava vuotanut kovinkaan paljoa, päätin että odotamme aamuun, jolloin päästäisiin paikattavaksi luottolääkärillemme, eikä jouduttaisi päivystävän tohtorin kynsiin. 

Koistinen pääsi sitten aamusta paikattavaksi. Haava puhdistettiin, reunat siistittiin, tikattiin ja laitettiin dreeni. Komian kokoinenhan se haava tosiaan lopulta oli, nyt vaan toivotaan pikaista paranemista. 

Kävin sitten koiratta sunnuntain Voittajassa turistina, mukava päivä ja paljon hienoja valkoisia :)

Vihdoinkin talvi

Tytöt

Koirien into lumen tultua on saa joka kerta hyvälle tuulelle. Tykkään jossain määrin talvesta itsekin, mutta kun katsoo noiden karvaisten riekkumista vähäisessäki hangessa, niin ei voi kuin hymyillä. 


Harrastusrintamalla meillä on nyt elo ollut melko hiljaista Kepposen aloitettua juoksun. Kerran ehdimme käydä viiden kerran dobo-kurssillamme. Koistinen olisi ollut hyvä varamies, mutta viime viikolla ei Koistikaan päässyt loukattuaan jalkansa. Jalka näyttää parantuneen hyvin, joten ensi viikolla Koistinen ilmeisesti pääsee doboa kokeilemaan. Saa nähdä, saadaanko Kode pallolle asti :D

Paikoillaan pysymään kykenevät

Tässä välissä sain myös hyväksynnän kennelnimelleni. Sitä myötä sain kennelin uudet kotisivut pystyyn ja koirienkin omat sivut muuttivat sinne. Vielä siellä on paljon tekemättä, koirienkin esittelyt vielä päässäni, mutta eiköhän sitä sisältöäkin saa vähitellen puskettua. 

Kävin myös kasvattajakurssin vapaaehtoisen  kakkososan, joka oli ihan antoisa.





Itsenäisyyspäivänä kävimme uusimman tulokkaan Sakuran kanssa Helsingissä match showssa. Vaikka Sakuralla olikin mätsäripaikalla ihan mukavaa, hän yllättäen päätti olla sitä mieltä, että tuomari on varmasti vaarallinen koirabaali, eikä hänen tule antaa koskea. Toivottavasti tämä käytös oli vain joku ohimenevä päähänpisto., koska tähän asti tyttö on ollut varsin reipas ja sosiaalinen. Sakura sai sinisen nauhan käytöksellään, vaikka kovasti ulkonäkökehuja tuomarilta heruikin. Sinisten pentujen parhaiden valinnassa pääsimme jatkoon, muttemme kuitenkaan lopulta palkintosijoille. 

Sakura & Brio ennen kehiä