Hyvä jälki, parempi mieli

Parin edellispäivän jälkitreenit tehtiinkin poikkeuksellisesti metsässä. Kaverin seuraksi kun lähdin, niin turhahan niitä omia haukkuja on kotiin jättää. 

Kepponen

Sekä Kepponen että Koistinen suoriutuivat metsän puolella aivan erinomaisesti, Koistinenkin tutki jopa namittomat askeleet oikein tarkasti. Tapansa mukaan Kepponen ei jäljeltä syönyt, joten toisen päivän jäljelle ei Kepalle nameja laitettukkaan kuin harvakseltaan, ja koska jäljestyksen laatuun ei tuo vaikuttanut, jätetään ne namit vähiin jatkossakin. Molempien tyttöjen kanssa kokeilin tällä kertaa kahden liinan tapaa, ja sen verran hyväksi tuon koin, että taidamme jatkaa sillä tavalla tästä eteenkin päin. 

Kahden metsäjäljen jälkeen tänään kävikin matka taas pellolle. Hieman jännityksellä sinne koirien kanssa menin, koska kun aiemmin kävin jäljet polkemassa, meinasin takaisin tullessa talloa nuorehkon oloisen kyyn päälle. Hyi! Meinasin ensin jättää koko jäljen ajot väliin, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten voi antaa mokoman luikertelijan itseäni pelotella. 

Hyvä niin, koska tytöt olivat tänään varsin taitavia! Kepposelle laitoin nameja harvakseltaan, jotka Kepa kyllä tarkisti, mutta jätti paikoilleen. Taitavasti Kepa pysyi silti jäljellä, vaikka pari kertaa pysähtyikin ihmettelemään. Purkissa odottava loppupalkka onneksi kuitenkin maistui, joten kannatti jäljestää.

Koistinen puolestaan alkaa selvästi löytämään hyvän rytmin tähän hommaan! Ryysääminen oli selvästi vähentynyt edelliseen peltokeraan verrattuna, ja tarkasti tarkistettiin sekä oikean että vasemman jalan jäljet. Lopun kruunasi Koistisen oma-aloitteinen makuulle meno loppupurkin luona. Molempien tyttöjen jäljet tänään n. 60 askelta.

Lopuksi hieman pellolla rallateltiin ja tultiin metsän kautta kotiin. Koska jäljet sujuivat niin kivasti, en antanut edes metsään ilmestyneiden hirvikärpästen masentaa, joskin päälleni eksyneet pääsivät pikaisesti hengestään. 

Hyvä päivä!