Agiepikset

Kun ns. oma yhdistys Nu-Pun Koiraklubi järjestää agiepiksiä, niin paikallehan on päästävä aina, kun vain mahdollista. Aiemmat jäivät tältä keväältä väliin Kepposen juoksun takia, mutta nyt päästiin osallistumaan. Samalla siinä sitten puuhastelin hieman talkoohommia, ja tietenkin myös vakipestissäni ajanottajana. 

Kepposen kanssa teimme kaksi rataa, ja molemmat loistavin tuloksin (tulokset alla). Jälkimmäisellä radalla saatiin hieman aikaa kirittyä ja iloiseksi yllätykseksi kotiinviemisiksi tuli ykkössija! Hyvä Kepa!

            Ratavirhe     Aika      Aikavirhe     Tulos

1. rata:         0            33.38        -11.62      -11.62

2. rata:         0            30.60        -14.40      -14.40

Epäviralliset agilitykisat

Käytiin Kepposen kanssa Forssan Palveluskoirien järjestämissä agilitykisoissa mölliluokkailemassa. Teimme radan kahdesti, ensimmäinen rata meni ihan pöllöilyksi suurimmalta osin tietty minun sähläilemisen takia. Kun Kepa vielä hypyssä liukastui ja rysähti hyppyesteen päälle, mun viimeinenkin keskittymiskyky lähti kahville sen siliän tien. Höpsöttelimme kuitenkin loppuun asti, lopputuloksena virhepisteitä 20. Ihanneajan alle pääsimme silti. 

Toinen kiekka menikin jo paremmin, kun ensimmäisen radan hölmöily sai jännityksen laukeamaan. Yksi tyhmä kieltovirhe tuli, mutta lopputuloksella 5  virhepistettä ja ihan ok ajanalitus Kepponen päätyi lopulta sijalle neljä. Hyvä Kebabeläin!

Koska kisatilanteesta ei kuvia tullut, niin laitetaan tähän kruunuksi sunnuntaina otettu peltoulkoilukuva. 

Agimöllittelyä

Eräs ystävällinen sielu vinkkasi meille Siuntion Koirakerhon Lohjalla järjestämistä epävirallisista agilitykisoista, ja koska päivälle ei muita menoja vielä ollut, päätimme Kepposen kanssa yhdessä tuumin lähteä taitojamme testaamaan. 

Luokkina löytyivät supermöllit, möllit sekä kisaavat ja noista Kepan kanssa valitsimme mölliluokan. Maximöllejä oli yhteensä muistaakseni kahdeksan koiraa. 

Menimme Kepposen kanssa radan kahdesti, joista siis parempi tulos olisi jäänyt voimaan, jos tuloksen olisimme saaneet. Ikävä kyllä molemmilla radoilla hylky tuli samassa kohdassa, en onnistunut ohjaamaan Kepposta yhden putken oikeaan päähän. Putki oli asetettu kivasti houkuttelemaan koiraa siihen väärään päähän, emmekä todellakaan olleet ainoat, joille tämä kävi kohtalokkaaksi. 

Hylätyistä tuloksista huolimatta olen aivan supertyytyväinen meidän suoritukseen! Tuo putki kun jäi molempien ratojen ainoaksi virheeksi, ja aikakin jäi alle ihanneajan. Kiva oli myös huomata, ettei Kepposen tekemiseen vaikuttanut edes ihan uusi, vieras halli taikka hälyisä ympäristö. Hyvä Kepa!

Agihyppelylauantai

Kyllä kai se on nyt hyväksyttävä, että syksy saapuu. Oli kolmanneksi viimeinen hallivuoro :( Vuokrasin kesäksi lauantaivuoron Sporttikoirahalliin Espooseen, kun typeryyttäni myöhästyin oman klubin kesän koulutuksiin ilmottautumisen kanssa. Eli nyt on kesä itseopiskeltu, ja yritetään päästä talvikaudelle jatkavien ryhmään. Hyvinhän tuo on oppinut näinkin. 

Maailman kaunein Kepponen

Tällä kertaa agiliitelyn lisäksi Kepponen koitti myös hieman totella, eli otettiin pieniä seuraamisia ja paikkamakuiluja. Kyllä se seurata osaa, kuvatodisteet julkaisun lopussa. 


Jenni ja Fenna ovat meidän kanssa käyneet myöskin treenailemassa, ja viimeks Jenni sai napattua muutaman hauskan kuvankin! Kaikki julkaisun kuvat siis Jennin käsialaa. 
  

Missä se pallo?

LOL en kerro

Siellähän se!

Rrrrrrrrrengas!

Kieli keskellä suuta, tai ei

  

Osaa se!

Viikonlopun leireilyä

Koistinen epäkeilaa

Lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin Somerolle Nu-Pun Koiraklubin kesäleirille. Ensin tietenkin kahviteltiin ja maisteltiin herkkuleivonnaisia, jonka jälkeen päästiin tutustumaan koirakeilaukseen. 


Koirakeilauksessa on idea hyvin samanlainen, kuin tavallisessakin keilauksessa, eli keilat pitää saada nurin. Palloa lajissa ei tietenkään ole, vaan pallon sijasta keilat kaataa koira. Koira lähetetään keiloille parinkymmenen metrin päästä, kaatamistyyli on vapaa. 

Keilataituri Kepponen

Harjoittelin keilaamista sekä Kepposen että Koistisen kanssa. Koistinen ei oikein tahtonut tajuta jutun juonta, ja selvästi tuumikin, että turhan tylsä laji hänen vauhdikkaalle persoonalleen. Sitkeän tahkoamisen jälkeen Koistinen kuitenkin vaivautui pari kertaa keilan nurin nakkaamaan, mutta vain kun olin vieressä hosumassa. Ei siis puhettakaan mistään kauempaa lähettämisistä saatika useammista keiloista.

Ronni Pönöttää

Kepponen suhtautui uuteen lajiin paljon suopeammin, ja äkkäsikin idean aika nopeasti. Kepposen kanssa harjoiteltiin lopulta kahdella keilalla ja pääsin jo lähettämäänkin vähän kauempaa. Hyvä Kepa!

Keilauksen jälkeen meille annettiin vähän tietoa ja oppia koirien hieronnasta ja lihashuollosta. Tämä olikin aivan erityisen tervetullutta! Olen hieman ollut huolissani siitä, onko Kepposella jotain jumituksia tahi kolotuksia lihaksissaan, kun hän kuitenki viettää melko sporttista elämää. Kepposen lihaksisto sai kuitenkin lähes puhtaat paperit, toisesta lavasta löytyi aivan pientä jumia ja siihen sainkin hieromisohjeet. Loistavaa!

Loppuilta oli sitten vapaata hengailua, ensin herkkuruokaa ja sitten hieman sihijuomaa ja seurustelua. Ilta vierähtikin melkoisesti yön puolelle siinä hyvässä seurassa kaakattaessa. Yön vietin hyvin ergonomisesti viton etupenkillä Kepposen kanssa nukkuen. Koistinen, Ronni ja Sisu nukkuivat takana häkeissään.


Sunnuntaina sitten aamupalan jälkeen siivottiin leiritilat kuntoon, ja vähän treenattiin. Kepponen harjoitteli pk-hyppyä, seuraamista ja paikkamakuuta jonkin aikaa, ja lopuksi vielä agilitya. 

Kertakaikkisen mukava viikonloppu siis, kannatti lähteä!

Ostoksia ja jäljestämistä

Koska olin luvannut itselleni siivota tänään keittiön, lähdettiin Koistisen kanssa ostoksille Nummelaan. Ensin suunnattiin Mustiin ja Mirriin pantaostoksille. Koistinen tarvitsi uuden, leveämmän pannan pentupantansa tilalle, mutta kasvavalle koiralle ei vielä mitään hienoa viitsinyt hankkia. Siispä Koistille valikoitui musta Rukka Bliss Polar. Käytännöllinen valinta, koska siinä on erittäin hyvin säätövaraa! Lisäksi siinä on kaksi hihnankiinnityslenkkiä, toiseen kiinnitettäessä panta toimii puolikuristavana, ja toiseen ihan tavallisena pantana. Eikä ollut kallis, alle kahdeksan euron päästiin. Koistinenkin vaikutti tyytyväiseltä sekä pantaan, että reissuun.



Seuraavaksi lähdettiin Hong Kong -tavarataloon, mutta koska sinne on pääsy koirilta evätty, joutui Koistinen odottelemaan autossa sillä välin. Vaikka päivä oli lämmin, niin pakettiauton takatilassa lämpötila pysyy maltillisena, kun takaovet jättää auki. 

Täältä tarkoituksenani oli hankkia jotain kepukoita, jotta päästään Kepposen kanssa tekemään meidän pujottelukurssin kotiläksyt. Kepukoiden tulisi olla kevyitä, suht säänkestäviä, helposti maahan upotettavia sekä epämiellyttäviä järsiä. Edellisille puisille kepeille kun tuppasi käymään meidän pihassa huonosti. 

Löysin sitten tuollaisia maalitelan jatkovarsia, jotka hyvin täyttivät kriteerit, eivätkä maksaneetkaan kuin kolmen euron hujakoilla kappale. Näitä lähti matkaan siis kuusi, vaikka toistaiseksi tarvetta vain kahdelle. Onpahan sitten heti lisää, kun edistymme. 

Ideana tosiaan on nyt opetella pujottelu alusta asti kunnolla, että koira osaisi taitavasti hakea kepit itse kauempaakin käskytettynä. Ensin siis harjoitellaan kepeille menoa ihan näillä kahella kepillä ja kun se onnistuu superhienosti kaukaa ja eri lähestymiskulmista, lisätään hieman kauemmaksi toinen samanlainen keppipari ja koiran on tarkoitus hakea myös se jälkimmäinen välikkö. Vähitellen sitten saadaan keppejä jonoksi asti. Ja sit on niin hienoo ja taitavaa!

Koska säästettiin kahdessa edellisessä paikassa, niin tuhlattiin sitten Top Dogissa senkin edestä. Tarkoitus oli kuitenkin hyvä, sillä kävimme täydentämässä pakastinta erilaisilla lihoilla. Ostin heräteostoksena myös suhteettoman kalliin Gappayn jälkipaalun, mutta onpahan nyt sitten sekin kunnollinen. Kepponen sai myös uuden ketjupannnan.

Sitten kotiuduttuamme lähdinkin heti kokeilemaan sekä uutta jälkipaalua, että vielä astetta isompaa maalitelan jatkovartta. Tuo varsi toimii jälkeä tallatessa naminpudotteluputkena, ettei tarvitse selkä vääränä kumarrella. Koistinen on jäljestämisessä vielä aivan aloittelija, joten namien laittelua on paljon! Sekä paalu- että putki toimivat virassaan hienosti. 

Ja niin toimi Koistinenkin, kun nenänkäytön aika koitti. Hienosti nuuhki molemman puolen askellukset ja ne nakinpalatkin sieltä löytyivät. Pientä ryystäystä oli kyllä, mutta paljon vähemmän kuin edelliskerralla, eikä tuo tänään tahtonut poikittaa juuri ollenkaan. Hyvä!

Onnistuneen jälkiharjoituksen jälkeen oli kiva köpötellä pellon reunaa kotiin. 

Epäviralliset agilitykisat

Lähdettiin Kepposen ja Koistisen kanssa Nu-Pun agilityepiksiin ihan vaan Evaa ja Jumia kannustamaan, mutta kuinkas kävikään! Hetkeksi pääsin tapani mukaan ajanottajaksi, ja sitten ihan päähänpistosta päätin ilmoittaa Kepan maxi-mölleihin. Kaksi rataa tehtiin, eka meni ihan plörinäksi, mutta toisella kerralla alkoikin sujua :) Olen aivan äärettömän yllättynyt ja tyytyväinen, että sujui niinkin hyvin, Kepposella kun ei ole montaa treenikertaa takana, eikä ollenkaan ohjattua opiskelua.

Tuloslistassa sanotaan, että 0 virhepistettä, aika -6,44 sek. ja toinen sija. Jee! 

Ykkössijan veivät Eva ja Jumi. 

Epäviralliset agilitykisat

Ronni kävi Nu-Pun Koiraklubin agiepiksissä sujahtamassa pari rataa, parempi tulos (virhepisteet 5, aika +1,78 sek) riitti kolmanteen sijaan. Hyvä Pön!

Epäviralliset agiitykisat

Nu-Pun Koiraklubin agilityepikset, Ronni maximölleissä toinen sija! Virhepisteitä 0, aika -13 sek. Jee!