sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Voi Koisti...

Potilas Koistinen
Tänäviikonloppuna oli kauan odotettu messariviikonloppu, jonne Koistisenkin piti osallistua lauantaina ja sunnuntaina. Kohtalo kuitenkin puuttui ikävästi peliin, kun Koistinen teloi itsensä.

Päästin Koistisen pennun kanssa ulos piipahtamaan ja ihmettelin kyllä vähän, kun Koistinen palasi takaisin ovelle kovinkin pian ja hieman vaisun oloisena. Koisti meni kuitenkin sohvan viereen pötköttelemään ihan normaalisti, joten en epäillyt sen kummempia



Lopputulos

Kohta oli kuitenkin aika mennä pesemään Koistista, jolloin kipeä totuuskin paljastui. Aloin suihkuttelemaan koira parkaa, joka jo kohta vinkaisi varsin kauhuisasti, jolloin huomasinkin ammottavan haavan reidessä. Apua!

Siitä sitten koipi tiiviseen pakettiin yön ajaksi. Koska oli kuitenki jo ilta, eikä haava vuotanut kovinkaan paljoa, päätin että odotamme aamuun, jolloin päästäisiin paikattavaksi luottolääkärillemme, eikä jouduttaisi päivystävän tohtorin kynsiin. 

Koistinen pääsi sitten aamusta paikattavaksi. Haava puhdistettiin, reunat siistittiin, tikattiin ja laitettiin dreeni. Komian kokoinenhan se haava tosiaan lopulta oli, nyt vaan toivotaan pikaista paranemista. 

Kävin sitten koiratta sunnuntain Voittajassa turistina, mukava päivä ja paljon hienoja valkoisia :)


Ei kommentteja: