Viikonlopun leireilyä

Koistinen epäkeilaa

Lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin Somerolle Nu-Pun Koiraklubin kesäleirille. Ensin tietenkin kahviteltiin ja maisteltiin herkkuleivonnaisia, jonka jälkeen päästiin tutustumaan koirakeilaukseen. 


Koirakeilauksessa on idea hyvin samanlainen, kuin tavallisessakin keilauksessa, eli keilat pitää saada nurin. Palloa lajissa ei tietenkään ole, vaan pallon sijasta keilat kaataa koira. Koira lähetetään keiloille parinkymmenen metrin päästä, kaatamistyyli on vapaa. 

Keilataituri Kepponen

Harjoittelin keilaamista sekä Kepposen että Koistisen kanssa. Koistinen ei oikein tahtonut tajuta jutun juonta, ja selvästi tuumikin, että turhan tylsä laji hänen vauhdikkaalle persoonalleen. Sitkeän tahkoamisen jälkeen Koistinen kuitenkin vaivautui pari kertaa keilan nurin nakkaamaan, mutta vain kun olin vieressä hosumassa. Ei siis puhettakaan mistään kauempaa lähettämisistä saatika useammista keiloista.

Ronni Pönöttää

Kepponen suhtautui uuteen lajiin paljon suopeammin, ja äkkäsikin idean aika nopeasti. Kepposen kanssa harjoiteltiin lopulta kahdella keilalla ja pääsin jo lähettämäänkin vähän kauempaa. Hyvä Kepa!

Keilauksen jälkeen meille annettiin vähän tietoa ja oppia koirien hieronnasta ja lihashuollosta. Tämä olikin aivan erityisen tervetullutta! Olen hieman ollut huolissani siitä, onko Kepposella jotain jumituksia tahi kolotuksia lihaksissaan, kun hän kuitenki viettää melko sporttista elämää. Kepposen lihaksisto sai kuitenkin lähes puhtaat paperit, toisesta lavasta löytyi aivan pientä jumia ja siihen sainkin hieromisohjeet. Loistavaa!

Loppuilta oli sitten vapaata hengailua, ensin herkkuruokaa ja sitten hieman sihijuomaa ja seurustelua. Ilta vierähtikin melkoisesti yön puolelle siinä hyvässä seurassa kaakattaessa. Yön vietin hyvin ergonomisesti viton etupenkillä Kepposen kanssa nukkuen. Koistinen, Ronni ja Sisu nukkuivat takana häkeissään.


Sunnuntaina sitten aamupalan jälkeen siivottiin leiritilat kuntoon, ja vähän treenattiin. Kepponen harjoitteli pk-hyppyä, seuraamista ja paikkamakuuta jonkin aikaa, ja lopuksi vielä agilitya. 

Kertakaikkisen mukava viikonloppu siis, kannatti lähteä!

Hyvä jälki, parempi mieli

Parin edellispäivän jälkitreenit tehtiinkin poikkeuksellisesti metsässä. Kaverin seuraksi kun lähdin, niin turhahan niitä omia haukkuja on kotiin jättää. 

Kepponen

Sekä Kepponen että Koistinen suoriutuivat metsän puolella aivan erinomaisesti, Koistinenkin tutki jopa namittomat askeleet oikein tarkasti. Tapansa mukaan Kepponen ei jäljeltä syönyt, joten toisen päivän jäljelle ei Kepalle nameja laitettukkaan kuin harvakseltaan, ja koska jäljestyksen laatuun ei tuo vaikuttanut, jätetään ne namit vähiin jatkossakin. Molempien tyttöjen kanssa kokeilin tällä kertaa kahden liinan tapaa, ja sen verran hyväksi tuon koin, että taidamme jatkaa sillä tavalla tästä eteenkin päin. 

Kahden metsäjäljen jälkeen tänään kävikin matka taas pellolle. Hieman jännityksellä sinne koirien kanssa menin, koska kun aiemmin kävin jäljet polkemassa, meinasin takaisin tullessa talloa nuorehkon oloisen kyyn päälle. Hyi! Meinasin ensin jättää koko jäljen ajot väliin, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten voi antaa mokoman luikertelijan itseäni pelotella. 

Hyvä niin, koska tytöt olivat tänään varsin taitavia! Kepposelle laitoin nameja harvakseltaan, jotka Kepa kyllä tarkisti, mutta jätti paikoilleen. Taitavasti Kepa pysyi silti jäljellä, vaikka pari kertaa pysähtyikin ihmettelemään. Purkissa odottava loppupalkka onneksi kuitenkin maistui, joten kannatti jäljestää.

Koistinen puolestaan alkaa selvästi löytämään hyvän rytmin tähän hommaan! Ryysääminen oli selvästi vähentynyt edelliseen peltokeraan verrattuna, ja tarkasti tarkistettiin sekä oikean että vasemman jalan jäljet. Lopun kruunasi Koistisen oma-aloitteinen makuulle meno loppupurkin luona. Molempien tyttöjen jäljet tänään n. 60 askelta.

Lopuksi hieman pellolla rallateltiin ja tultiin metsän kautta kotiin. Koska jäljet sujuivat niin kivasti, en antanut edes metsään ilmestyneiden hirvikärpästen masentaa, joskin päälleni eksyneet pääsivät pikaisesti hengestään. 

Hyvä päivä!

Pentunäyttely Helsinki

Vasemmalta: Mayka, Koistinen, Sissi, Ninjo & Metku

Koistisen ensimmäinen näyttely vietettiin erittäin kuumissa ja aurinkoisissa tunnelmissa Tuomarinkartanossa. Koistisen ei tarvinnut kohdata tätä jännittävää ensiesiintymistään yksin, sillä näyttelyyn oli ilmoittautunut myös neljä Koistin sisarusta. 

Alle puolivuotiaiksi pikkuriiviöiksi kaikki pennut esiintyivät aivan äärettömän hyvin, ja arvostelutkin olivat melkoisen mainioita. Koistinen päätyi luokkansa hopeapallille aivan loistavalla arvostelulla, joka löytyy alempaa.
Koska meitä oli paikalla monta, esitimme myös kasvattajaryhmän jolla saimme KP:n ja olimme ROP-kasvattajaryhmä. Onneksi maltoimme jäädä odottamaan vielä loppukehiä, koska siellä suureksi yllätykseksi ja iloksi koikkelehdimme ykköspallille ollen siis BIS1 kasvattajaryhmä. Jee!

Vasemmalta oikealle Mayka, Metku, Koistinen ja Ninjo

Kuinka monta pennua mahtuu suihkulähteeseen?

Mukava päivä sai vielä jatkoa, kun meillä oli näyttelyn jälkeen kasvattajan luona pienimuotoiset pentutreffit. Oli tosi kiva nähdä Koistisen sisaruksia omistajineen ja päivä oli muutenkin oikein onnistunut. Suihkulähteen ympäristö koki kyllä melkoisen myllerryksen pentujen talloessa, anteeksi kasvit!




Esiintymässä Kustom Karake's Serial Killer
Tuomari Maritha Östlund-Holmsten

5 mån. Typfull feminin tik. Tilltalande, välformad huvud. Välformade mellanbruna ögon. Bra bett & pigment. Aningen stora, brett placerade öron. Utmärkt hals, skuldra & rygglinje. Välutvecklad i övrigt för ålder, med utmärkt bröstkorg & djup. Breda lår, utmärkt benstomme. Utmärkt vinklar. Utmärkt förelser frän alla håll. Färg ok.

KP PEK2